Digiriparin pedagogiset lähtökohdat

1 / 5

1. Miten ihminen oppii?

Nykyinen oppimiskäsitys korostaa oppijan aktiivista roolia. Uutta tietoa omaksutaan suhteessa aikaisempiin tietoihin, kokemuksiin ja käsityksiin. Oppimista edistävät mahdollisuus kysyä, kokeilla, keskustella ja soveltaa opittua käytäntöön.

Myös tunteilla, kiinnostuksella ja motivaatiolla on merkitystä. Omakohtaisesti merkitykselliset kysymykset voivat auttaa ymmärtämään ja muistamaan uusia asioita. Erilaiset kokemukset ja havainnot puolestaan tarjoavat lähtökohtia uuden tiedon käsittelemiseen.

Oppiminen tapahtuu myös vuorovaikutuksessa. Toisten ajatusten kuuleminen voi avata uusia näkökulmia ja auttaa tarkastelemaan omia käsityksiä uudelleen. Siksi Digiriparissa hyödynnetään keskustelua, yhteistä pohdintaa sekä erilaisia toiminnallisia ja luovia työskentelytapoja.

2 / 5

2. Erilaiset oppijat

Rippikouluryhmissä on nuoria, joille lukeminen, kirjoittaminen tai keskittyminen voi olla haastavaa. Digiriparissa erilaiset oppimisen ja tuen tarpeet huomioidaan tarjoamalla monipuolisia työskentelytapoja ja hyödyntämällä eri aisteja. Kuvalliset ja audiovisuaaliset virikkeet sekä toiminnalliset tehtävät vähentävät lukemisen ja kirjoittamisen tarvetta ja auttavat ylläpitämään kiinnostusta. Materiaali sisältää valmiit tulostettavat muistiinpanot, eikä tehtävissä edellytetä ääneen lukemista muiden kuullen. Erilaisia menetelmiä yhdistelemällä voidaan madaltaa osallistumisen esteitä ja tukea myös niitä nuoria, joille perinteiset opiskelutavat ovat vaikeita.

3 / 5

3. Rippikoulusuunnitelman mukainen oppiminen

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Suuri ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017 korostaa nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kokonaisvaltaista oppimista.

Rippikoulussa ei ole kysymys vain kristilliseen uskoon liittyvien tietojen omaksumisesta. Tavoitteena on myös tukea nuoren kasvua, vahvistaa hänen yhteyttään seurakuntaan ja antaa mahdollisuuksia pohtia elämää ja uskoa yhdessä muiden kanssa.

Rippikoulusuunnitelmassa oppiminen nähdään aktiivisena toimintana, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Nuorten aikaisemmat tiedot, kokemukset ja kysymykset ovat tärkeä osa oppimisprosessia.

Digiripari toteuttaa näitä periaatteita tarjoamalla opetukseen monipuolisia virikkeitä ja työskentelytapoja. Kristillisen uskon sisältöjä lähestytään sekä kirkon opetuksen että nuorten elämän kysymysten kautta. Nuorella on tilaa pohtia, kysyä ja muodostaa omia käsityksiään.

4 / 5

4. Monipuoliset virikkeet oppimisen tukena

Digiriparissa opetusteeman käsittely alkaa virittäytymisellä. Sen tarkoituksena on herättää kiinnostusta, aktivoida aikaisempia tietoja ja kokemuksia sekä johdattaa nuoret käsiteltävän aiheen äärelle.

Jokaiseen teemaan kuuluu neljä erilaista virikettä, joista ohjaaja voi valita omalle ryhmälleen ja opetustilanteeseen sopivimman.

Kuvavirikkeissä hyödynnetään nuorten ottamia valokuvia ja maalaamia kuvia. Kuvat tarjoavat mahdollisuuden tarkastella aihetta nuorten näkökulmasta sekä tehdä havaintoja ja erilaisia tulkintoja.

Aistinvaraisessa virittäytymisessä hyödynnetään eri aisteja. Esimerkiksi tutun esineen tunnusteleminen silmät suljettuina voi herättää muistoja, mielikuvia ja kysymyksiä. Aistien avulla voidaan lähestyä myös sellaisia asioita, joita on vaikea pukea heti sanoiksi.

Virike-elokuvat käsittelevät teemoihin liittyviä kysymyksiä tarinoiden ja kuvallisen kerronnan avulla. Elokuvan tapahtumat ja henkilöhahmot tarjoavat mahdollisuuksia samaistumiseen, tulkintaan ja keskusteluun.

Nuorten haastatteluissa ääneen pääsevät nuoret itse. Heidän ajatuksensa, kokemuksensa ja kysymyksensä tuovat opetukseen erilaisia näkökulmia ja voivat auttaa muita nuoria tarkastelemaan omia käsityksiään.

Virikkeiden tarkoituksena ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan herättää ajatuksia ja avata käsiteltävää aihetta. Virikkeisiin liittyvät keskustelukysymykset auttavat käsittelemään havaintoja ja kokemuksia yhdessä.

5 / 5

5. Opetussession rakenne

Digiriparin opetuskokonaisuudet rakentuvat viiden toisiaan täydentävän vaiheen ympärille. Rakenne auttaa etenemään nuorten omista havainnoista ja kysymyksistä kohti kristillisen uskon sisältöjä ja niiden syvempää ymmärtämistä.

1. Virike – kiinnostuksen herättäminen

Opetus alkaa ohjaajan valitsemalla virikkeellä, joka johdattaa nuoret käsiteltävän aiheen äärelle. Virike herättää havaintoja, ajatuksia ja kysymyksiä, joihin palataan yhteisessä keskustelussa.

2. Keskustelu – havaintojen ja ajatusten jakaminen

Virikkeeseen liittyvien kysymysten avulla nuoret pääsevät kertomaan havainnoistaan ja pohtimaan erilaisia tulkintoja. Keskustelussa ei tarvitse heti löytää oikeita vastauksia. Olennaista on antaa tilaa ajattelulle ja kuulla myös muiden näkökulmia.

3. Teologia – kristillisen uskon näkökulma

Keskustelun jälkeen aihetta tarkastellaan kristillisen uskon ja kirkon opetuksen näkökulmasta. Opettaja tuo esiin aiheeseen liittyviä raamatuntekstejä, keskeisiä käsitteitä ja teologisia sisältöjä.

Tavoitteena on, että nuoret saavat tietoa kristillisestä uskosta ja voivat suhteuttaa sitä omiin kysymyksiinsä ja aikaisempiin käsityksiinsä.

4. Prosessointi – opitun käsitteleminen

Prosessointitehtävissä nuoret käsittelevät opetuksen sisältöjä itse ja yhdessä muiden kanssa. Tehtävät voivat sisältää esimerkiksi toiminnallista työskentelyä, ongelmanratkaisua, kuvallista ilmaisua tai ryhmässä pohtimista.

Tarkoituksena on auttaa nuoria jäsentämään oppimaansa ja soveltamaan sitä erilaisiin tilanteisiin.

5. Koostaminen – mitä opimme?

Opetussession lopuksi palataan käsitellyn aiheen keskeisiin kysymyksiin ja sisältöihin. Yhdessä voidaan koota, mitä opittiin, millaisia uusia ajatuksia syntyi ja mitä kysymyksiä jäi vielä avoimeksi.

Koostaminen auttaa hahmottamaan opetuksen kokonaisuuden ja tekee oppimista näkyväksi sekä nuorille että opettajalle. Digiripari sisältää koostamisvaiheen tueksi valmiin Blooket-tehtävän, jonka avulla opetuksen keskeisiä sisältöjä voidaan kerrata pelillisesti.

Opettajan tukena

Viisiportainen rakenne tarjoaa lähtökohdan opetuksen suunnitteluun, mutta sitä ei tarvitse noudattaa mekaanisesti. Opettaja tuntee oman ryhmänsä ja voi valita materiaalista sopivat sisällöt, painotukset ja työskentelytavat.

Digiriparin tarkoituksena ei ole korvata opettajan pedagogista osaamista, vaan tarjota sen tueksi monipuolista ja helposti käyttöön otettavaa materiaalia.